Avoimella valtakirjalla tarkoitetaan käytännössä tavallisesti valtakirjaa, jossa valtuutetun tehtävää tai toimivaltaa ei ole rajattu yhtä tarkasti kuin yksilöidyssä valtakirjassa. Termi ei kuitenkaan ole oikeustoimilaissa erikseen määritelty valtakirjatyyppi. Siksi ratkaisevaa on valtakirjan todellinen sanamuoto – ei pelkkä otsikko.
Oikeustoimilain 10 §:n lähtökohta on, että valtuuttajaa sitoo oikeustoimi, jonka valtuutettu tekee valtuuttajan nimissä valtuutuksen rajoissa. Siksi juuri valtuutuksen rajat ovat keskeisiä. Mitä avoimemmaksi asiakirjan sanamuoto jätetään, sitä enemmän tulkintaa voi syntyä siitä, mitä valtuutettu todella saa tehdä.
Arkikielessä avoimella valtakirjalla voidaan tarkoittaa hyvin laajaa tai väljästi muotoiltua valtakirjaa. Ilmaisua ei pidä tulkita automaattisesti niin, että asiakirja antaisi rajattoman oikeuden kaikkiin mahdollisiin oikeustoimiin. Erityislainsäädäntö ja valtakirjan vastaanottajan omat menettelyt voivat asettaa omia rajojaan.
Valtuutettu voi saada asiakirjan sanamuodon perusteella mahdollisuuden tehdä enemmän kuin valtuuttaja oli käytännössä ajatellut. Rajaus on erityisen tärkeä varallisuuteen liittyvissä asioissa.
Jos tehtävää ei ole kuvattu, pankki, viranomainen tai muu vastaanottaja voi joutua arvioimaan, kuuluuko juuri kyseinen toimi valtakirjan piiriin.
Hyvin laaja valtakirja ei kierrä palvelukohtaisia vaatimuksia. Vastaanottaja voi edelleen edellyttää omaa lomaketta, Suomi.fi-valtuutta tai muuta menettelyä.
Pankki voi käyttää omaa valtakirjalomakettaan, tilinkäyttöoikeutta tai muuta tunnistettua menettelyä. Henkilökohtaisia verkkopankkitunnuksia ei pidä luovuttaa toiselle.
Suomi.fi-valtuus on valtuusrekisteriin tallennettu sähköinen valtuus. Se toimii palveluissa, jotka tarkistavat puolesta-asiointioikeuden Suomi.fi-valtuuksista. Suomi.fi-valtuuksista ei tehdä tulostettavaa yleisvaltakirjaa käyntiasiointiin.
Maakaaren mukaan valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti, myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies sekä myytävä kiinteistö.
Valtakirjaan kannattaa merkitä käyttötarkoituksen mukaan määräaika tai ilmaista, että valtuutus on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi. Pelkkä “toistaiseksi” ei tarkoita, ettei valtuutusta voisi peruuttaa.
Oikeustoimilain 15 § koskee valtuutusta, joka perustuu valtuutetulle hänen hallussaan pidettäväksi ja kolmannelle esitettäväksi annettuun asiakirjaan. Tällainen valtuutus peruutetaan ottamalla valtuuttamisasiakirja takaisin tai hävityttämällä se. Jos valtuutus on annettu tai saatettu kolmannen tietoon muulla tavalla, peruuttamiseen voivat soveltua lisäksi muut oikeustoimilain säännökset.
Yksilöi sekä valtuuttaja että valtuutettu niin, että vastaanottaja pystyy tunnistamaan osapuolet.
Luettele ne asiat tai asiaryhmät, joita valtuutettu saa hoitaa. Lisää tarvittaessa myös nimenomaiset rajaukset.
Varmista ennen käyttöä, hyväksyykö pankki, viranomainen tai muu taho tavallisen valtakirjan kyseiseen asiointiin.
Avoin valtakirja ei ole oikeustoimilaissa erikseen määritelty valtakirjatyyppi. Termiä käytetään tavallisesti valtakirjasta, jossa valtuutetun tehtävää tai toimivaltaa ei ole rajattu yhtä tarkasti kuin yksilöidyssä valtakirjassa. Ratkaisevaa on aina valtakirjan todellinen sanamuoto ja se, mihin asiointiin sitä käytetään.
Termejä käytetään arjessa osittain päällekkäin, mutta niillä ei ole yhtä lakisääteistä vakiomääritelmää. Siksi valtakirjan otsikko ei yksin ratkaise toimivallan laajuutta. Valtakirjasta pitäisi käydä mahdollisimman selvästi ilmi, kuka saa toimia, kenen puolesta ja millaisissa asioissa.
Ei. Jos hoidettava asia voidaan yksilöidä, rajattu valtakirja on usein selkeämpi sekä valtuuttajalle, valtuutetulle että valtakirjan vastaanottajalle. Tarpeettoman laaja valtuutus voi lisätä tulkinnanvaraa ja antaa enemmän toimivaltaa kuin tilanteessa tarvitaan.
Se riippuu pankista ja hoidettavasta asiasta. Pankki voi edellyttää omaa valtakirjalomakettaan, tilinkäyttöoikeutta tai muuta menettelyä. Henkilökohtaisia verkkopankkitunnuksia tai muita tunnistusvälineitä ei pidä luovuttaa valtuutetulle.
Tavalliseen avoimeen valtakirjaan ei pidä luottaa kiinteistön myynnissä. Maakaaren mukaan valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti, myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies sekä myytävä kiinteistö.
Tavalliseen valtakirjaan ei ole yleistä kahden todistajan muotovaatimusta. Erityinen oikeustoimi tai valtakirjan vastaanottava taho voi kuitenkin asettaa omia vaatimuksiaan.
Peruuttamistapa riippuu siitä, miten valtuutus on annettu. Valtuutetun hallussa pidettäväksi ja kolmannelle esitettäväksi annettu valtakirja peruutetaan oikeustoimilain 15 §:n mukaan ottamalla asiakirja takaisin tai hävityttämällä se. Muulla tavoin annettuun valtuutukseen voivat soveltua myös muut peruuttamissäännöt.
Valtuutuksen yleiset säännökset, valtuutuksen rajat ja asiakirjaan perustuvan valtuutuksen peruuttaminen.
Sähköisen Suomi.fi-valtuuden antaminen, valtuusrekisteri ja sitä hyödyntävät asiointipalvelut.
Kiinteistön myyntiin annetun valtuutuksen erityisvaatimukset ovat maakaaren 2 luvun 3 §:ssä.
Ohjattu työkalu auttaa nimeämään osapuolet, valitsemaan tarvittavat asiat ja rajaamaan valtakirjan ennen tulostamista.
Päivitetty 28.8.2026
Valtuutukseni.fi